Mikä sinulle on elämässä tärkeintä?

Harvassa ovat varmaankin ne ihmiset, jotka kuolinvuoteellaan miettivät elettyä elämää todeten, että olisipa tullut tehtyä enemmän töitä tai vietettyä vähemmän vapaa-aikaa läheisten tai vaikka lemmikkien kanssa. Mikä minulle sitten on elämässä tärkeintä? Minkälaisten asioiden uskon minulle olevan tärkeitä silloin joskus, kun katson elettyä elämääni ja pohdin sitä, olenko käyttänyt aikani oikein?

Elämässäni tärkeintä on hankkia henkistä pääomaa. Rahan olen nähnyt vain resurssina, joka helpottaa elämistä ja mahdollistaa tiettyjä asioita; matkustamista, sijoittamista, ruokaa, katon pään päälle ja niin edelleen. Henkinen pääoma on mielestäni taas sellaista, joka tekee aidosti onnelliseksi. Seurustelu, parisuhde, perhe, muut ihmiset, lemmikit, harrastukset, taide, tiede, arkkitehtuuri tai vaikka luonto. Jokainen meistä kerää henkistä pääomaa sieltä, mistä kokevat sitä saavansa.

Minulle yksi arkeni virtapankeista on Hefe, jonka kanssa olemme käyneet useasti esimerkiksi palvelutalossa viihdyttämässä ikäihmisiä. He ovat salaa syöttäneet Hefelle herkkuja ja tämän oppiessaan hänellä onkin tullut kiire juosta huoneesta toiseen herkkujen perässä, ilosta hyppien. Hefe kun on erittäin perso ruuan ja herkkujen suhteen. Ja tietenkin niiden rapsutusten.

Tänä vuonna minut ja Hefe pyydettiin hoitajien toimesta vierailemaan saattohoito-osastolle. En pyynnön esittämisen jälkeen miettinyt sekuntiakaan, kun jo vastasin myöntävästi. Mikä kunniatehtävä. Myös siellä ihmiset kaipaavat piristäjää, lohduttajaa ja iloa. Monet siellä pohtivat mennyttä elämää, kaipasivat rakkaita edesmenneitä lemmikkejään ja toivoivat saavansa rapsutella koiraansa vielä viimeisen kerran. Vaikka rakkaita edesmenneitä lemmikkejä en voinut tarjota, vein mielelläni Hefen ilostuttamaan ihmisiä, jotka vielä kaipasivat lemmikin läsnäoloa. Käytin vierailuun noin 30 minuuttia aikaani. Minulle se on vähän, mutta saattohoito-osastolla olevalle ihmiselle elämän ja kuoleman kysymys.

Olen erittäin onnellinen, että minulle suotiin tämä mahdollisuus ja sain viedä Hefen sellaisten ihmisten luo, jotka hänen läsnäoloaan selkeästi kaipasivat. Käynti oli varmaan tähänastisen elämäni suurin sijoitus oman henkisen pääoman salkkuuni. Kiitän tuhannesti heitä, jotka minua tähän pyysivät ja ajattelen lämpimästi häntä, kenen luona saimme vierailla. Lepää rauhassa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *