Ensimmäinen asunto minkä ikinä myin kiinteistönvälittäjänä oli yksiö Espoon keskeiseltä alueelta. Yksiön myynnin jälkeen samaisesta taloyhtiöstä olen hoitanut kaksi muutakin toimeksiantoa, mukaan lukien erään todella sydämellisen ja täsmällisen rouvan asunnon, jonka tavoitteena oli muuttaa takaisin kotikonnuilleen, kauas pääkaupunkiseudulta.
Hänen nimensä oli Elina (nimi muutettu). Elina oli asunut kyseisessä asunnossa vuodesta 1975, joten hän tunsi taloyhtiön erittäin perusteellisesti.
Hän soitteli minulle erittäin pitkän ajan ja tiedusteli alueen hintakehitystä, sekä mietiskeli pois muuttoa pääkaupunkiseudulta, joka oli hänen pitkäaikainen haaveensa, mutta ei oikein osannut tehdä päätöstä.
Minä en ikinä painostanut häntä myymään asuntoa, kerroin tilastot ja keskustelin hänen kanssaan niitä näitä, eräänä päivänä hän kumminkin kutsui minut arviokäynnille.
Arvioin asunnon arvon ja esitin palkkiotarjouksen toimeksiannon hoitamisesta, joka oli juuri yrityksemme perustamisen yhteydessä erittäin kohtuullinen ”avajaistarjous”.
Elina soitteli minulle tuon arviokäynnin jälkeen puolen vuoden ajan kerran kuukaudessa ja tiedusteli alueen hintakehitystä ja pohdiskeli kanssani olisiko oikea aika myydä. Painotin hänelle aina, että mikäli hänen haaveensa on muuttaa eläkepäiville maalle, kannattaisi se vain tehdä.
Lopulta Elina soitti ja sanoi, että on valmis tekemään kanssamme toimeksiantosopimuksen. Hän kertoi myös, että oli kutsunut kolme muuta välitysliikettä kylään, mutta silti haluaa ehdottomasti tehdä kanssamme sopimuksen.
Toimeksiantosopimuksen jälkeen kävimme ammattivalokuvausliikkeen kanssa kuvaamassa asunnon, teimme siitä myyntivideon ja julkaisimme sen nettiin. Ostaja löytyi hyvinkin ripeästi ja se rikkoi taloyhtiön ennätykset, sekä muiden välittäjien arvion asunnosta kymmenillä tuhansilla euroilla.
Elina oli erittäin tyytyväinen palveluumme ja oli niin onnellinen, että pääsee viimeinkin muuttamaan maalle. Hän oli ostanut jo asunnon itselleen ja hänen oli määrä muuttaa sinne tulevana lauantaina, ylihuomenna.
Elina kehui meidät maasta taivaaseen ja kertoi ratkaisevaksi syyksi valintaansa sen, että emme tuputtaneet itseämme hänelle kokoajan, vaan annoimme hänen itse tehdä valinnan ja jopa kannustimme häntä vertailemaan erilaisia välittäjiä.
Hänen suositteluistaan olen saanut jo kolme uutta kohdetta ja olen niistä suunnattoman kiitollinen Elinalle. Sovimme myös, että juomme yhdessä samppanjaa ennen kuin hän pääsee viimeinkin eläkepäivilleen. Olin varannut pullon jääkaappiini ja se oli määrä korkata lauantaina.
Lupasin auttaa häntä myös muutossa ja hoitaa muutaman isomman huonekalun pois asunnosta ennen lauantaita, jotta hänen ei tarvitsisi huolehtia niistä. Soitin hänelle kaksi päivää sitten, ilmoittaakseni että nyt hänen toiveidensa mukaisesta, viimeisenä kesäkuun viikkona hoidan nuo sovitut asiat pois alta jotta hän pääsee muuttamaan. Tällä kertaa puhelimeen ei vastannut Elina, vaan hänen läheinen ystävänsä.
Tiedustelin, että onkohan Elina pahassa paikassa, että tulisin minulle vielä jääneillä avaimille mielelläni nyt hakemaan nuo tavarat pois mistä olen hänen kanssaan sopinut. Vastaus pysäytti minut täydellisesti: Elina oli menehtynyt kaksi viikkoa sitten.
Elina oli elämäniloa täynnä oleva henkilö, jonka kodin kuvaamisessa jouduttiin käyttämään poikkeuksellisen paljon stailaamista, koska se oli niin täynnä erilaisia tuoleja vieraille, joiden kanssa hän kahvitteli lähes joka päivä. Elina myös teki vapaaehtoistyötä ja auttoi kodittomia. Hän kävi joka ilta pitkällä lenkillä ja eli terveellistä elämää.
Elina oli ihana ja sydämellinen ihminen. Toivon, että jos on tuonpuoleinen niin hän saa siellä viimeinkin muuttaa maalle ja elää siellä ikuista ja rauhallista elämää.
Tänään korkkaan samppanjan sinun kunniaksesi. Kiitos kaikista hyvistä keskusteluista mitä kävimme ja toivon sinulle kaikkea hyvää.
Ystävällisin terveisin: Välittäjäsi, Tuomas Kukko.
